Tallinnan yliopiston professorilla Tiiu Kuurmella on tapana sanoa, että ihminen voi oppia tietoja ja taitoja keräämällä, kokemuksen kautta ja sattumalta.
Tietojen ja taitojen keräämiseen perustuvaa oppimista tapahtuu yleensä kouluissa. Etevät kerääjät palkitaan onnistuneesta keräystyöstä todistuksella. Kokemusperäistä oppimista taas tapahtuu esimerkiksi työpaikalla. Ihminen oppii joka päivä uusia asioita työtä tehdessään – mikäli oppiminen on hänelle luontaista. Kokemusoppimista tapahtuu myös kuorolaulussa ja tanssiryhmissä, epämuodollisen koulutussektorin kielikursseilla jne.
Satunnaisoppimista eli informaalia oppimista tapahtuu lukiessa, keskustellessa, ajatellessa ja kuunnellessa. Jokaiselle on varmasti tuttua, että jokin asia saattaa yhtäkkiä selkeytyä mielessä ilman sen kummempaa keskittymistä tai ponnistelua. Tällaista oppimista vain tapahtuu!
Tämän hetken ongelma on, että luokkahuoneissa, luentosaleissa ja laboratorioissa tapahtuvaa tietojen ja taitojen keräämiseen perustuvaa oppimista on arvostettu jo pitkään, kun taas työpaikoilla, epämuodollisen koulutuksen parissa ja harrastusryhmissä tapahtuva oppiminen ei ole saanut vastaavaa arvostusta. Esimerkiksi Virossa uusien laulujen opettelemista kuorossa ei yleensä mielletä oppimiseksi, koulutukseksi tai tiedon tai taidon omaksumiseksi: se nähdään pelkkänä ajanvietteenä. Myöskään tiedon omaksumista omatoimisen lukemisen, keskustelujen ja ajattelun kautta ei vielä tunnusteta oppimiseksi.
Onneksi myönteisiä muutoksia näyttää olevan tulossa. Sekä Pohjoismaissa että Baltian maissa yritetään löytää tapoja kokemusoppimisen ja informaalin oppimisen tunnustamiseksi. Asiaa edistetään muun muassa konferenssien ja yhteisten tutkimushankkeiden avulla. Toivottavasti opimme pian antamaan kokemusoppimiselle ja satunnaisoppimiselle niiden ansaitseman arvon.
Tämänkertainen DialogWeb kertoo aikuisoppijoiden kokemuksista opitun tunnustamisesta Pohjoismaissa ja Virossa ja valottaa alan tulevaisuudennäkymiä. Hyviä lukuhetkiä!
Raivo Juurak
DialogWebin Baltian toimittaja